Mikä-mikä-kaupunki
Laivan torvi törähtää, lokki liitää torin yllä, ilmassa tuoksuvat leipä ja suolainen meri. Mikä-mikä-kaupungissa on jotain hyvin tuttua. Hmm, sehän taitaa olla kotoisa merikaupunki Kotka! Jotain vallan merkillistä kaikessa kyllä on. Kadut, talot, penkit ja vessanpönttökin ovat ihan väärän kokoisia, ja korttelit ovat kiepsahtaneet väärin päin – ainakin aikuisten mielestä.
Kymenlaakson museon näyttelyssä koko perhe voi heittäytyä leikkiin kaupungissa, jossa on ainainen poutapilvipäivä. Mikä-mikä-kaupungissa voi rakennella värikkäitä taloja, piipahtaa kylään jonkun naapuriin, pötkötellä lähimetsän mättäillä tai vaikka istahtaa torille possokahville. Ihan niin kuin oikeassa kaupungissakin aikuiset tekevät. Onpa näyttelyssä myös huippuhauska liukumäki!
Mikä-mikä-kaupungissa on leikittävää, muisteltavaa ja koettavaa sekä nykyisille että entisille lapsille. Nouskaa siis kotikulmilta bussiin, ja jääkää pois Mikä-mikä-kaupungin pysäkillä (joka ei ole ihan tavallinen sekään). Tori, kaupat, urheilukenttä, kauppakeskus, satama, meri, korttelit, lähiö, rintamamiestalo, kerrostalo, koulu ja lähimetsä. Hurjan monista erilaisista palikoista on koottu yhteen Mikä-mikä-kaupunki, jossa leikitään ja seikkaillaan sovussa koko porukalla.
Miä ♥ Kotka
Laivan torvi törähtää, lokki liitää torin yllä, ilmassa tuoksuvat leipä ja raha. Mikä-mikä-kaupungissa on jotain hyvin tuttua. Hmm, sehän on kotikaupunkimme Kotka!
Kaupunki on paikka, johon ihmiset syystä tai toisesta ovat asettuneet asumaan. Kymijoen suulle syntyi kauppapaikka, jonka asukkaat halusivat hoitaa asioita yhdessä. Erilaisia käyttötarpeita varten nousi rakennuksia ja näin kasvoi lopulta kaupunki. Tila, jonka lattia on maata ja seinät kiveä tai puuta. Kattona kohoavat taivas pilvineen ja puiden lehvistö. Torit ja aukiot tarjoavat raamit tapahtumille, ihmisten kohtaamisille ja leikille.
Astu nyt Mikä-mikä-kaupungin kaduille ja löydä Kotkan tarinat ja tunnelmat!
Onko se Koo? Onko se Tee? Onko se Pee? Mikä se on?
Kotkalaisuus kasvoi satamissa, ratapihoilla ja tehdassaleissa. Se on kannustushuutoa KTP:n pelissä ja tuttujen bongausta meripäiväparaatissa. Se kuuluu kovaäänisenä, nopeana ja jopa töykeän kuuloisena puheenpartena. Kotkaan on tultu uuden elämän perässä sisämaasta tai laivan mukana meriltä. On tultu ja lähdetty, poikettu ja jääty. Sellainen elettyjen elämien virta jättää leimansa kaupungin tunnelmaan.
Mistä sinä olet kotoisin? Ennen kotiseudun määritteleminen taisi olla helpompaa, koska ihmiset muuttivat vähemmän ja suvut ja sukutilat pysyivät paikoillaan. Nykypäivänä toiset kutsuvat itseään maailmankansalaisiksi. Siitä huolimatta kaikille kasvavat jonkinlaiset juuret lapsuusajan kasvuympäristöön tai pitkäaikaisimpaan asuinpaikkakuntaan. Juuret kietoutuvat rakkaisiin maisemiin ja tuttuihin rakennuksiin sekä asukkaiden tunnusomaisiin käytöstapoihin.
Mikä-mikä-kaupungin järjestyssäännöt
Leikin sydämeni kyllyydestä.
Nauran kun naurattaa.
Olen kaveri kaikkien kanssa.
Seikkailen iloisesti.
Halaan sinua.
Keksin hassuja leikkejä.
Pidän kaupunkimme siistinä.
Lähetääks jonnee vai mennääks minnee?
Kohta bussi tulee, mutta jutellaanpa sitä ennen hetki tieverkostosta ja liikenneturvallisuudesta! Kaupungissa riittää teitä, katuja ja erilaisia kulkuväyliä. Jalan alla voi rapista hiekka tai kopista asfaltti.
Autoliikenteen kasvu 1960-luvulta alkaen on muuttanut liikkumisen tapojen lisäksi koko kaupunkikuvaa. Liikenteen nopeutuessa on tarvittu liikennekasvatusta, jossa koulu toimii hyvänä kanavana: elokuussa kaduilla näkyy ekaluokkalaisten keltaisia lippiksiä ja syksyn hämärtyessä alkavat heijastimet välkkyä.
Polkupyörä on lapselle usein se ensimmäinen kulkuväline, jolla kuljetaan itsenäisesti ensin kodin ja koulun välillä ja myöhemmin eri kaupunginosiin. Muistathan laittaa kypärän omaan päähäsi ja äidillesi myös. Pyöräilykypärien yleistyminen on ollut hidasta, vaikka vuodesta 2003 lähtien kypärän käyttöä on suositeltu tieliikennelaissa.
Minne kaikkialle tältä pysäkiltä pääseekään?
Mikä-mikä-kaupungissa saa leikkiä!
Lapsella kulkee leikki aina mukana. Se on kuin taskuun pakattu näkymätön aarre, joka ei vaadi aikuisen suunnittelemaa lelua tai leikkipaikkaa vaan mielikuvitusta. Leikissä yhdistyvät lapsen tiedot ja mielikuvitus, ja leikin todellisuus on totta leikin ajan. Siksi pesuainepurkista tulee avaruusraketti, kunhan se vihdoin tyhjenee.
Aikuisten ammatit löytävät helposti tiensä lasten leikkeihin. Mikä-mikä-kaupungissa voit leikkiä possomyyjää, kaupunkisuunnittelijaa tai vaikkapa kotia. Lasten ammatti on leikkijä – voisiko se olla myös aikuisen ammatti?
Leluista haaveileminenkin on kuin oma leikkinsä, kun joulun alla postilaatikkoon kolahtavat lelukuvastot. Vaikka leluja tuotetaan nykypäivänä enemmän kuin koskaan ennen, saattaa kaikkein rakkain olla se vuodesta toiseen mukana kulkeva nalle.
Mitä siä tääl teet?
Näin kotkalainen tiedustelee kuulumisia. Ja mikäpä tässä on ollessa, kun istuu torikahvilassa lämmin posso käsissä. Pöytien ääressä keskustellaan vilkkaasti ja kovaäänisesti, taivaalla kaartelevat kirkuvat lokit. Aamuaurinko paistaa kaupungintalon yli ja kivijalkapuodit availevat oviaan. Onko kotkalaisempaa kuin possokahvit torilla?
Lapsen mielikuvitus löytää kaupungista leikin vaikka portaikoista tai vesiränneistä! Näitä kutsutaan epäpaikoiksi, sillä aikuinen näkee vesirännin oikean käyttötarkoituksen, mutta lapselle siitä tuleekin äänitorvi. Lapselle ei riitä leikkipuisto, vaan koko rakennettu ympäristö tarjoaa seikkailuja ja jännittäviä mahdollisuuksia.
Kaupunki on suuri leikkipaikka. Kaduilla kävellessä lapsi houkuttelee aikuisen mukaan peliin, jossa pitää astua vain viivojen päälle. Ehkä samaa tehtiin jo aikuisen omassa lapsuudessa.
Huolitsiä viel jotain muuta?
Miltä täällä näytti 70 vuotta sitten? Silloin Kotkan keskustassa oli monia pieniä kivijalkakauppoja kuten Hyyryläisen sekatavarakauppa ja Kallioisen & Durchmannin herkkukauppa. Torin kulmalla kohonnut punatiilinen kauppahalli oli suosittu ostospaikka. Se purettiin uuden liikerakennuksen tieltä vuonna 1974. Nykyisen kauppakeskus Pasaatin paikalla oli Liikekeskus putiikkeineen ja elokuvateatteri Bio-Bio. Helilän puolella vesitorni hallitsi maisemaa ja ostoksilla käytiin Liiton myymälässä.
Kotkan laitamille Sutelaan ja Jumalniemeen alkoi 1970-luvulla nousta suurempia automarketteja. Ostoskeskuksista on tullut sisätiloihin rakennettuja minikaupunkeja, jonne keskustan kahvilat ja kaupat siirtyvät. Siinä missä kylänraitin kauppa oli ennen tärkeä sosiaalisen verkoston keskus, sellainen voi tänä päivänä olla Prisman kahvila.
Bio-Bio
Mennääks kuvil? Mikä-mikä-kaupungin elokuvateatterin filmillä pyörii kotkalaisten lasten piirustuksia. Kuvissa on kotkalaisia rakennuksia ja paikkoja sekä kuvia lasten omista huoneista. Vilahtaapa muutamassa myös lemmikkikissa.
Mitä sinusta tulee isona?
Keitä kaikkia kaupungilla on töissä? Mikä-mikä-kaupunki -näyttelyä ovat tehneet museossa työskentelevät tutkijat Jaana ja Elina, näyttelymestari Matti, digituottaja Lasse, digitoija Tiina, korkeakouluharjoittelija Mira, av-mestari Timo, konservaattori Suvi sekä intendentit Vesa ja Maarit.
Eikö olekin kummallisia ammatteja? Sinulle ehkä tutumpia ovat opettaja, koulunkäynnin ohjaaja ja lastenhoitaja. Lääkärissäkin olet varmaan käynyt tai ainakin terveydenhoitajan luona. Siivoojat, ravitsemustyöntekijät sekä kiinteistönhoitajat huolehtivat niin meistä kuin rakennuksistakin.
Kaupungissa aikuisilla on monenlaisia työpaikkoja. Haluaisitko sinä olla palomies, poliisi, ahtaaja tai vaikka kauppahallissa vaatemyyjänä? Ehkäpä haluatkin olla kaupunginarkkitehti ja suunnitella tulevaisuuden Kotkaa? Tai sitten sinun ammattisi on jotain, mitä ei vielä ole keksittykään.
Harrastukset
Peace & Love
- Mummo, mitä siä teit nuorena tulevaisuuden hyväksi?
- Voi sentään, myö oltiin järjestämässä Kotkan ensimmäistä taksvärkkikulkuetta vuonna 1967! Haluttiin auttaa kehitysmaiden ihmisiä ja keräyksen rahat menivätkin Perun auttamiseen. Tuntui tärkeältä, kun saatiin olla koulusta pois ja omalla työllä kerätty raha auttoi muita. Omat vanhemmat ja isovanhemmat tuntui silloin niin vanhanaikaisilta ja tuntui, ettei he ole yhtään kiinnostuneita maailman ongelmista. Työ nykynuoret taiatte ajatella samalla lailla?
- Välillä, mutta toisaalta kaikki on samaa mieltä siitä, että auttaminen on tärkeää. Mut nyt huolettaa niinku sodat, joista etenkin lapset kärsivät. Miks aikuiset on niin tyhmiä, että ne haluaa sotia?
- Ei kaikki ole. Katsopas tätä kuvaa täält mummin albumista. Oltiin Haminassa vastustamassa Vietnamin sotaa Yhdysvaltojen suurlähettilään vierailun aikaan vuonna 1970. Mitäs me voitais tehdä yhdessä niiden lasten hyväksi, jotka nyt on sodan jaloissa eri puolil maailmaa?
Lähetääks kiertää Liitsii?
Hei aikuinen, ärsyttävätkö Pasaatin edessä maleksivat nuoret? He kasvavat ja etsivät omaa paikkaansa, joka ei enää ole leikkipuistossa, mutta ei vielä työelämän kiireissäkään.
1950-luvulta lähtien nuoriso vietti aikaa keskustassa elokuvissa, baareissa ja kadulla kävellen. Kaikilla ei ollut omia levysoittimia, ja siksi musiikkia käytiin kuuntelemassa Sävel-Aitan tiskiin nojaillen. Siellä pistäytyminen oli tärkeää ja muodikasta. Liiton lenkin kiertäminen pienissä ryhmissä oli kotkalaisten nuorten lempipuuhaa useamman vuosikymmenen ajan. Lenkin nimi tuli Ruotsinsalmenkadun ja Keskuskadun kulmassa olleesta Osuusliike Liiton liikkeestä.
Ostarit ja kadunkulmat ovat aina olleet nuorille yhdessäolon paikkoja, koska niissä oleskelee myös muita samanikäisiä. Hengailuun tiivistyy lapsuudenaikaisten puuhien vaihtuminen nuoruuden oleiluun, joka saattaa ulkopuolisille ja aikuisille näyttäytyä päämäärättömänä toimettomuutena.
Muotitietoiset
Nuorisomuoti syntyy kadulla nuorison aatteiden, omaperäisyyden ja kaupallisuudenkin vaikuttamana. Samaan aikaan halutaan erottautua ja korostaa yhteenkuuluvuutta. Jokaisella ikäluokalla on ne omat juttunsa.
1960-luvulla Kotkastakin lähdettiin Lontooseen tai Tukholmaan, ja tuliaisina tuotiin hippitunika ja olkalaukku. Jamekset jalassa kulkivat kaikki, huivi kaulalle kietaistuna.
Ensimmäiset kesätyötienestit käytettiin vaatteiden lisäksi kasettisoittimen hankintaan. Vaatteita ostettiin harkiten eikä pikamuodin mukanaan tuomista ongelmista tiedetty vielä mitään. Seitsemän vaatteen vuosi -haaste oli nuorille arkipäivää.
Miksi sataman lokit aina nauravat?
Kotkan satama oli ennen kaikille avoin tila ja siksi tuttu jokaiselle kaupunkilaiselle. Sataman laivoja käytiin näyttämässä kyläilemään tulleille sukulaisille ja vieraille. Pienille pojille satama oli seikkailujen ihmemaa kaikkine vaaroineenkin. Siellä saattoi kuvitella olevansa Robin Hood tai Tarzan laivojen köysissä keikkuessaan. Isompana sataman merimiehiltä haettiin tulitikkuaskeja ja tupakkaa. Tytöille satama sen sijaan oli vieraampi, sillä siellä käyvät tytöt saattoivat saada huonon maineen – syystä tai ilman.
Kenenhän vaari keikkuu 1950-luvulla otetussa kuvassa? Enää niin ei saa tehdä, mutta Mikä-mikä-kaupungissa voit olla kuin pojat ennen vanhaan: kiipeile köysillä tai kapua nosturiin!
Laiva on lastattu paperilla
Kotka jos jokin on satamakaupunki! Ennen vanhaan rahtilaivat lastattiin ja purettiin kaupungin keskustan tuntumassa. Maailmalle lähti Kotkasta lautoja, sellua sekä paikallista, laadukasta paperia.
Kotkan satamassa kävi vuosittain noin pari tuhatta laivaa ja siksi kaupungissa liikkui päivittäin ulkomaisia merimiehiä. Vierasmaalaisia katsottiin ehkä oudoksuen, mutta laivoilta saadut appelsiinit, banaanit, kahvi, suklaa ja purkka kyllä maistuivat. Olipa onnellinen se lapsi, jolle isä toi merimiehiltä ostetun lelun, jollaista ei ollut kenelläkään muulla. Lisäksi maihin nousi svengaavaa musiikkia ja satamakulttuuri teki Kotkan ilmapiiristä kansainvälisen.
Pidä Kotka siistinä!
Muovia on kaikkialla ja niin paljon, että se aiheuttaa vakavia ongelmia vesiympäristöille. Isoja muovijätteitä päätyy rannoille ja kelluviin jätelauttoihin, kun taas pienemmät palat joutuvat eläinten ruokavalioon ja jopa vesilintujen muniin.
Mikromuovilla tarkoitetaan pienen pieniä muovijätteen paloja, joita syntyy esimerkiksi karkkipapereiden ja jäätelökääreiden hajotessa pienempiin osiin. Tee siis roskaretki, ota kaakaota termariin ja kerää roskat pois luonnosta ja kaupungin kaduilta!
Kotikatusi hulevesikaivon tehtävänä on kerätä lumet ja vesisateet takaisin luontoon puhdistamatta. Kaivo ei siis ole roskis, vaan sinne tiputetut tupakantumpit päätyvät sellaisinaan vesistöihin. Itämeren suojelu alkaa lähimmästä hulevesikaivosta.
Oletko kuullut Rämsänkylästä?
Rämsänkylä oli villisti syntynyt kaavoittamaton asuinalue Kotkansaarella. Vaatimattomissa puutaloissa oli yhden huoneen kokoisia pikkukoteja, joissa asuttiin ahtaasti oman perheen ja alivuokralaisten kanssa. Rämsänkylän torpat hävitettiin vuonna 1910 kaupungin kasvun tieltä.
Olivat ne koteja kuitenkin! Sellaista ei kaikilla ole. Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään, ja siihen kuuluu myös asuminen. Asunnottomuuteen vaikuttavat eriarvoisuus ja monet muut yhteiskunnalliset ongelmat. Vuonna 2022 Kotkassa oli 25 asunnotonta.
Vielä yksi juttu: 1950-luvun alussa erään korttelin pihalla oli puinen roskalaatikko, jonne jätteet kannettiin. Paikka oli varsinainen rottien valtakunta. Pojat yrittivät listiä siimahäntiä ritsoilla huonolla menestyksellä. Pari vuotta myöhemmin pihalle rakennettiin polttouuni, jonne talon asukkaiden jätteet kipattiin ja se oli myös rottaongelman loppu. Nykyisin jätteet onneksi lajitellaan ja kierrätetään uusiokäyttöön.
Nutikkatalo, aikansa ekologinen innovaatio
Katsopas, miten kauniita yksityiskohtia on tuossa talossa! Sen koristelutyyliä kutsutaan jugendiksi, ja talo onkin jo reilusti yli sata vuotta vanha. Mutta vielä vanhempi on tuo puutalo tuolla! Sen runko onkin tehty nutikoista eli laudanpätkistä, joita työntekijät saivat sahoilta. Talo seisoo paikallaan ikään kuin olisi unohtunut matkasta, kun muut puutalot purettiin kerrostalojen tieltä.
Sota-aikana tästä ympäriltä pommitettiin lukuisia rakennuksia ja sen jälkeen moni perhe etsi uutta kotia. Asunnot olivat pieniä, säilytystilaa niukasti ja sisustuskin vaatimatonta. Vaatteita ja tavaroita oli murto-osa nykyisestä.
Asukkaita sen sijaan oli paljon! Kerrostalojen pihapiireissä juoksenteli suuria lapsilaumoja. Pihojen pyykkitelineillä kiipeiltiin ja talvisin niiden paikalle talonmies jäädytti luistinradan. Kun porukkaa riitti, myös kyläilykulttuuri oli vahvaa ja ystäviä saattoi pyörähtää tapaamassa ilman sen suurempia suunnitelmia.
Keskustan kerrostalo
Keinuvatko lähiön kissat leikkipuistossa öisin?
Piha-aidan takaa kuuluu lasten iloisia ääniä, joku ajaa polkupyörällä vastaan. Bussi noukkii teinejä kyytiinsä ja vie heidät keskustaan. Olet nyt lähiössä! Se on tavallaan kaupunki ja tavallaan ei. Katuvalot loistavat, mutta lähimetsässä talitintti virittää titityynsä ja kuoroon liittyy mustarastas kevään edetessä.
1950-luvulla kaupungit alkoivat kasvaa ja Kotkansaarellakin tuli rantaviiva vastaan. Syntyi lähiöitä, joihin suunniteltiin asemakaavat kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja sekä kouluja ja kauppoja varten. Parhaimmillaan erilaiset lähiöt tarjoavat rauhallisen ja yhteisöllisen asuinalueen, jossa kaikki tarpeellinen on lähellä – kaupungin palvelut ja luonnonrauha.
Lähiö on lapselle elämän keskipiste. Mussalo, Karhuvuori, Ristinkallio… jokainen kuin oma pieni kylänsä, jossa lasten arki rullaa kodin, koulun ja harrastusten ympärillä. Lapsimyönteisessä ympäristössä on hyvä kasvaa isoksi. Koko kylä kasvattaa, ja vanhemmat kaitsevat WhatsApp-ryhmissä naapuruston lapsiporukoita.
Leikkimökkiunelmia
Isä ja pappa rakensivat 4-vuotiaalle Margaritalle ihanan leikkimökin. Siellä asustavat nuket ja nallet, jotka tykkäävät juoda kahvia ja syödä Margaritan paistamia lettuja ja kakkuja. Eikö olekin kaunis astiakaappi leikkikeittiössä?
Välillä kylään saapuu ystävä Eeva-Liisa, jonka nukke on juuri käynyt leikkimökin sänkyyn nukkumaan. Nukke on tullut Kotkaan Ruotsista ja on kovin ihmeellinen, sillä sen silmät menevät kiinni ja sitä voi kylvettää. Hieno nalle on myös melkoinen maailmankansalainen: se on kotoisin Lontoosta ja on käynyt Eeva-Liisan kanssa kaukana Uudessa-Seelannissa saakka.
Margaritan ja Eeva-Liisan nuket pääsevät ulkoilemaan talvellakin ja silloin pikkuäidit pistävät ne kelkkaan istumaan. Äiti ja tädit ovat ommelleet tyttöjen nukeille somia vaatteita, sillä leikkimökin ompelukoneella voi vain leikkiä ompelemista.
Miksi eläimet eivät asu taloissa?
Hys! Kuuletko? Liikenteen häly vaimenee, ja linnut laulavat puissa. Olet astunut lähimetsään. Sanotaan, että metsä rauhoittaa ja siksi lähiöstä kannattaa poiketa metsän poluille. Tämän metsän sammalmättäällä voit vaikka ottaa päiväunet tai lukea kirjaa.
Luonnosta nauttijalla on myös vastuunsa, joten muista retkeillä roskattomasti! Se tarkoittaa sitä, että metsään ei viedä mitään sellaista, mitä ei jakseta kantaa sieltä pois. Metsäpolun varrelle pudotetun karkkipussin maatuminen voi kestää yli sata vuotta!
Metsästä löytyy monenmoista asumusta: talitiainen pesii koloon tai ihmisen rakentamaan linnunpönttöön. Jos jokin on huonosti rakennettu, siitä saatetaan sanoa, että se on kuin harakan pesä, vaikka harakan risupesästä löytyy jopa taidokkaasti tehty katto. Orava rakentaa pallonmuotoisen pesän korkealle kuusen tai männyn oksalle. Mutta kuka lähimetsän asukas rakentaa oksista, rakennusjätteestä ja pahvilaatikoista? Lapsethan ovat tehneet majan!
Löytyykö rintamamiestalojen sahanpuruista jätskipaketteja?
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi vasaroiden pauke kuulua lähes jokaisen suomalaisen kaupungin laitamilta. Valmiiden talomallien ohjeilla nousi puisia omakotitaloja uusille pientaloalueille Koivulaan, Otsolaan ja Turvalaan.
Näin rakennettiin rintamamiestalo: betonisen kellarikerroksen päälle pystytettiin laudoista runko. Seinät laudoitettiin molemmin puolin ja väli täytettiin sahanpurulla. Keskellä taloa kohosi savupiippu ja sitä kiersivät eteinen, kaksi huonetta ja keittiö. Pesutilat ja käymälä rakennettiin piharakennukseen.
Rintamamiestalo symboloi uutta aikaa ja demokraattista yhteiskuntaa, jossa niin työläisperhe kuin opettajaperhekin saattoi asua samanlaisessa tyyppitalossa. Tie kohti modernia elämää oli viitoitettu sahanpurulla.
Nyt on sinun vuorosi rakentaa värikäs talo Mikä-mikä-kaupunkiin!
Voiko koulumatkan kulkea käsillä kävellen?
Kello soi! Lapset juoksevat kouluun, sillä pian alkaa päivän ensimmäinen oppitunti. Koulu ei ole lapselle ja nuorelle vain paikka, jossa suoritetaan yli sata vuotta sitten voimaan astunutta oppivelvollisuutta. Koulu on kokonainen maailma, ja päivittäin kuljettu koulumatka juurruttaa lapsen kotiseudulleen.
Ehkä vaarisi on kertonut tarinaa, miten entisaikaan hiihdettiin kouluun kesät talvet? Kouluun on kuljettu aina eri kulkuvälineillä: jalkaisin, linja-autolla, pyörällä, junalla, taksilla, mopolla, rullalaudalla ja skuutilla. Joskus matkan varrella saattaa nähdä eläimiäkin, ainakin cityketun ja oravan, ehkä muitakin?
Koulumatkasta muistaa vielä vuosienkin päästä mutkat ja kannot, isot kivet, jotka eivät todellisuudessa niin isoja olleetkaan. Sen varrella rakennetaan muistoja ja ystävyyssuhteita, kenties nauretaan, pelleillään ja pelätäänkin. Paluumatka koulusta kotiin voi kulkea useampien mutkien kautta, kun leikitään kavereiden kanssa tai hengaillaan urheilukentillä ja kirjastoissa.
Voiko asemakaavalla päättää, että meidän takapihalle tulee huvipuisto
Näin rakennetaan kaupunki: ensin suunnitellaan yleiskaava, jolla määritellään, tuleeko juuri sille maakaistaleelle teollisuusalue, asuinalue vai jotain muuta. Tämän jälkeen on asemakaavan vuoro, jolla ohjataan, minkä näköisiä taloja alueelle saa rakentaa. Kaavoituksella myös päätetään, mitkä luonnon ja kulttuurihistorian kannalta arvokkaat kohteet säilytetään, vaikka ympärille rakennettaisiinkin uutta.
Eri aikakausien rakennustyylit ja kaavoitusratkaisut näkyvät sulassa sovussa kaupungin kortteleissa. Kotkassa oman aikansa ihanteista kertovat niin Sunilan metsäinen funkiskaupunginosa kuin Hirssaaren asuntomessualuekin.
Millaisen tulevaisuuden kaupungin sinä suunnittelisit, jotta se olisi kaikille terveellinen ja viihtyisä asuinpaikka? Hyvä kaupunkisuunnittelu tukee kestävää kehitystä, jonka tavoitteena on säilyttää maailma kauniina ja elinkelpoisena tuleville sukupolville.
Suunnitteleeko arkkitehti myös pomppulinnat?
Kun asemakaava on valmis, on talojen rakentamisen aika. Kaavamääräykset ja rakennusohjeet takaavat, että rakennukset sopivat ympäristöönsä. Tietyillä alueilla voidaan sallia esimerkiksi vain kaksikerroksisia taloja tai vain tietyn värisiä taloja, jotta saavutetaan viihtyisä yhtenäinen ilme. Oletko huomannut, ovatko sinun asuinalueesi talot saman näköisiä?
Arkkitehti osaa monipuolisessa ja vaativassa työssään ottaa huomioon ilmansuunnat, taloon tarvittavat materiaalivalinnat sekä tilojen keskinäiset yhteydet. Työ alkaa suunnittelulla, jossa keskustellaan rakennuksen tarpeista ja sen pohjalta arkkitehti laatii luonnoksia tiloista ja niiden sijoittelusta. Asukkaat voivat olla tässä suunnittelutyössä mukana, ja tätä kutsutaankin vuorovaikutteiseksi suunnitteluksi.
Ympäristön ominaispiirteet on tärkeää huomioida jo taloa suunniteltaessa. Tarvitaan hyvä suunnitelma, koska jokainen rakennus muuttaa aina ympäristöä.
Karhulan kanjoni
Karhulan kauppala muotoutui liikenneympyrästä lähtevien teiden varsille. Vuoden 1954 opaskartan tiet ovat monin paikoin ajan saatossa muuttuneet, mutta jotkin maaston piirteet ovat yhä ennallaan. 1960-luku oli monenlaisten muutosten vuosikymmen, mutta silti ihan kaikkea vanhaa ei purettu uuden tieltä, vaikka uusi nähtiinkin parempana.
Kaupunkisuunnittelussa on aina huomioitu tulevaisuuden tarpeet ja rakennustekniikan kehitys. 1970-luvulla Karhulaan rakennettiin moottoritie, joka kulkee kanjonissa Otsolan suoran paikalla. Parikymmentä vuotta myöhemmin kanjonin päälle suunniteltiin parkkihallia ja liiketiloja, mutta nämä visiot jäivät pahvisiksi suunnitelmiksi pienoismalliin. Niinpä hurautamme yhä autolla kanjonia pitkin Karhulan läpi vain taivas kattona.
Ruotsinsalmen linnoitus, satama, metsäteollisuus… Ne kaikki ovat lyöneet Kotkan kaupunkirakenteeseen vahvan leimansa. Kurkkaa näytöltä, miten Kotkansaaren kaupunkirakenne on muuttunut ajan saatossa.
Hippa!
Näin raikuu lasten huuto pihalla. Yksi toisensa jälkeen kiinni otetuista muuttuu hipaksi, ja viimeisenä yritetään tavoittaa pihan nopein juoksija.
Pihaleikkien nimistä lapset osaavat jo päätellä leikkitavan ja niin kirkkiksen kuin polttopallonkin säännöt ovat juurtuneet mieliin. Pelatessa liikutaan usein juosten ja leikkijöitä tarvitaan paljon ja kerrostalossahan lapsia riittää! Talvella lumisella pihalla on taas eri leikkien aika. Kaikki leikkipaikat eivät ole sallittuja, mutta kukapa meistä ei olisi kastunut kuraojassa äidin kielloista piittaamatta!
Kerrostalojen väliin muodostuneet pihat ovat olleet aina tärkeä osa lähiöasumista. Saman talon lasten yhteiset seikkailut hiekkalaatikoilla, keinuilla, porraskäytävissä ja kellareissa muistetaan pitkään. Lisää piilopaikkoja aikuisten katseilta löytyy talojen takaa pilkottavasta lähimetsästä. Oletko jo käynyt siellä?
Mitenkäs lapset puettii?
Esiliinamekko suojasi pienten lasten vaatteita 1960-luvulle asti. Keltainen ja ruskea olivat 1960- ja 1970-lukujen värit. Merimiespuku on ollut suosittu lasten vaate jo 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Sisaruksille ostettiin Karhulan Sokokselta vuonna 1971 punaiset takit, joita koulussa ihasteltiin. 1900-luvun alussa harvoilla lapsilla oli varsinaisia ulkovaatteita, vaan päälle puettiin villavaatteita kerroksittain. Vihreät, tädin ompelemat haalarit ovat 1950-luvulta. Kurahaalarit yhdenmukaistivat lasten ulkopukeutumisen seuraavalla vuosikymmenellä.
Satujen hahmot siirtyivät lasten vaatteisiin. Vuonna 1957 täti neuloi Pentille puseron, johon lisättiin tv-sarja Rintintinin innoittamat epoletit. 2000-luvun alussa Pokemonit olivat Eetun suosikkeja.
Kuinka monta kotia on Kotkassa?
Omat avaimet ja tavarat, tutut tuoksut. Eikö kuulostakin kodilta? Koti on arjen tapahtumapaikka. Perheet, elämäntilanteet ja asumistarpeet ovat erilaisia, ja siksi kotejakin on monenlaisia.
Tullessamme kotiin oletamme sen olevan entisenlaisensa: turvallinen hyvän olon paikka, jossa saat olla juuri sellainen kuin olet. Lapselle koti voi olla oma huone omine tavaroineen, jota saattaa kaivata poissa ollessaan. Aikuisille se on talo pihoineen, joka laajenee naapurustoon ja kaupunkiin. Kaikilla ei ole omaa kotia, mikä saattaa johtua hyvin monenlaisista syistä.
Koti voi olla mielentila. Aikuiset saattavat kutsua lapsuudenkotiaan yhä kodiksi, vaikka asuisivat jo muualla. Kodin tunne voi kehittyä jo silloin, kun kotia vasta suunnitellaan johonkin tiettyyn paikkaan. Kodin voi löytää myös itselle tärkeistä asioista kuten uskonnosta, taiteesta tai rakkaan ihmisen läheltä.
Astu siis sisään Mikä-mikä-kaupungin arkeen.
Miksi kerrostalot ovat kuin jättimäisiä legorakennelmia?
Joku kävelee yläkerrassa, seinän takana taidetaan imuroida. Alakerran ulko-ovi kolahtaa ja naapurin reippaat askeleet kaikuvat rappukäytävässä. Kerrostalossa asutaan rinnakkain ja päällekkäin vähintään kahdessa kerroksessa. Rappu on yhteinen, ja siitä sitten sujahdetaan omiin asuntoihin, joissa on samankaltaiset pohjaratkaisut.
1900-luvun alussa kerrostaloasumisella haluttiin järkeistää asumista ja selkeyttää tiloja. Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin kivestä. Kaupungistumisen myötä tarvittiin lisää tilaa. Kotkassa alkoi Karhuvuoren kerrostalolähiön rakentaminen mäntymetsän keskelle 1960–1970-luvulla. Lähiö nousi vauhdilla, sillä kerrostalot rakennettiin betonielementeistä.
Ihanteellisessa kerrostaloasunnossa on tilat asukkaiden tarpeisiin eli lepäämiselle, yhdessä olemiselle, kotitöille ja peseytymiselle. Tällaisella selkeällä kerrostalokodilla pyrittiin keskiluokkaisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen.
Täältä tullaan, elämä!
Piia on juuri käynyt rippileirin ja sieltä löytyi ensimmäinen poikaystävä, naapurikoulua käyvä Marko. Nuoret kuuntelevat Piian huoneessa musiikkia ja lukevat yhdessä Suosikkia. Marko toi muutaman uuden julisteen Piian huoneeseen. Itse äänitetyltä C-kasetilta soi Nahkatakkinen tyttö, vaikka Marko äänitti myös omaa lempimusiikkiaan Piian kuunneltavaksi.
Oman huoneen seiniä koristavat myös kavereiden valokuvat. Piia sai joululahjaksi kameran ja kuvien ottamisesta on tullut uusi harrastus Karhulan Veikoissa urheilemisen lisäksi. Tarkkana kuitenkin täytyy olla, sillä 24 kuvan filmirullaa ei voi tuhlata ihan miten sattuu.
Laita kasetti nauhuriin ja paina Play.
Hyvää yötä!
Oma erillinen huone nukkumista varten on melko nuori keksintö. Ennen moderneja kerrostaloja nukuttiin tuvissa, ja kaupungeissa perhe saattoi asua yhdessä pienessä hellahuoneessa, johon iltaisin levitettiin vuoteita koko lattian leveydeltä. Makuuhuoneet yleistyivät, kun kaikkiin asukkaan tarpeisiin haluttiin omat tilat. Makuuhuoneiden kalusteet ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosikymmenien aikana: sängyt, yöpöydät ja kaapit vaatteiden säilytykselle. Nykyajan makuuhuoneesta voi löytyä myös etätyöpiste.
”On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri…”
Katsokaapa tätä Kirsti ja Tauno Mussalon uutta, äskettäin ostettua sohvakalustoa! Kyllä siinä kelpaa rentoutua työpäivän jälkeen, ja sohvatyynyistä saavat lapset rakennella majoja.
Perheen esikoistytär Tiina kirjoitti juuri suvun ensimmäisenä ylioppilaaksi Karhulan lukiosta ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Vanha sohva lähti muuttokuormassa Tiinan opiskelija-asuntoon. Äiti on tyttärestään ylpeä ja miettii, että onneksi ostettiin tytölle luettavaksi tietosarjakirjoja, vaikka ostohetkellä ne kalliilta tuntuivatkin.
Auts! Kirsti astuu Pekan pikkuautojen päälle. Niitä tuppaa olemaan aina pitkin olohuoneen lattiaa, vaikka Kirsti on muistuttanut, että lelut olisi hyvä kerätä talteen leikkien jälkeen. Silti hän on onnellinen siitä, etteivät kaikki lapset ole vielä lentäneet pesästä. Pekka on asettanut osan leluistaan kirjahyllyyn, ja siellä ne saavat ollakin esillä yhdessä Tiinan ylioppilaskuvan kanssa.
Olohuone
Isommissa kartanoissa saattoi olla sali, ruokasali, vierashuone, isännänhuone ja kirjasto – ja nämä kaikki mahtuivat modernissa kerrostaloasunnossa yhteen olohuoneeseen! Olohuoneen nimikin jo kertoo, mihin käyttöön tila on tarkoitettu: olemiseen. Siksi sohvat ja nojatuolit ovat säilyttäneet paikkansa olohuoneen sisutuksessa vuosikymmenestä toiseen. Sen sijaan kirjahyllyt ja levytornit ovat kadonneet digitaalisen ajan myötä, kun kirjat, levyt ja elokuvatkin ovat siirtyneet suoratoistopalveluihin.
TV-opas
1. Kotikaupunkimme Kotka. 1962. Suomi-Filmi Oy. Kesto 9 min.
2. Sirkuspelle Hermanni: Naurukone. Ensilähetyspäivä 21.11.1978. Kesto 13 min.
3. Ennen vanhaan ei televisiosta tullut koko ajan ohjelmaa ja kanaviakin oli vuoteen 1986 asti vain kaksi. Välillä katsottiin pelkkää virityskuvaa. Kanavat vaihdettiin televisiosta nappia painamalla.
Keittiö on kodin sydän
Jos olisit Anneli-äiti, niin mitä ruokaa tänään perheelle laittaisit? Kello lähenee viittä ja isä Martti tulee kohta töistä Kutseitilta kotiin. Tanja ja Tomi odottavat jo, että päästäisiin syömään.
Silakkalaatikko on Tanjan suosikkiruokaa, mutta Tomi sen sijaan söisi mieluummin makkarakastiketta ja perunaa. Äiti on kattanut pöytään lisukkeiksi porkkanaraastetta ja näkkileipää sekä kylmää maitoa kyytipojaksi. Tänään 13.10.1965 juhlitaan Tanjan nimipäivää ja sen kunniaksi on jälkiruoaksi itse kerätyistä puolukoista tehtyä ihanan pehmeää vispipuuroa.
Ruokailun jälkeen äiti jää tiskaamaan ja siivoamaan keittiötä, isä käy pitkälleen sohvalle ja lapset lähtevät pihalle leikkimään. Pian kerrostalon pihalla on iso lapsijoukko aloittelemassa kymmentä tikkua laudalla. Leikki alkaa än-yy-tee NYT!
Keittiö
Ruoka valmistettiin ennen nykyajan asuntoihanteita hellahuoneessa tai tuvassa, jossa kaikki muukin elämä tapahtui, arki ja juhla. 1900-luvun alusta alkaen arkkitehdit suunnittelivat asuntoihin ruuanvalmistukseen oman huoneensa, keittiön. Kerrostaloasunnoissa keittiö saattaa olla pieni keittokomero, kokonaan oma huoneensa tai sitten yhteydessä olohuoneeseen. Maalaistalon kaikuja kuulee yhä käytössä olevassa sanassa tupakeittiö, jolla tarkoitetaan sitä, että keittiö ja olohuone ovat samaa yhtenäistä tilaa.
Ylellinen kylpyhuone
Täällä yhteistä elämää rakentaa vasta-avioitunut nuoripari Pirjo ja Harri Hakala. He ostivat aravalainalla ensimmäisen oman kodin Mikä-mikä-vuoren uusista kerrostaloista. Lapsuusajat vierähtivät Kotkansaarella puutalokortteleissa, joissa vessa oli vielä pihan perällä ja yleisessä saunassa käytiin kerran viikossa.
Nyt Pirjo ihastelee uutuuttaan hohtavaa kylpyhuonetta ja päättää laittaa itselleen kylvyn heti, kun muuttolaatikot on purettu. Harri tuumii, että hän kyllä menee mieluummin taloyhtiön saunaan eikä viitsi lojua kylpyammeessa.
Pian syntyvälle esikoiselle amme on kuitenkin oikein kiva, ja onhan kylpyhuoneessa muutakin mielenkiintoista. Seinällä on nimittäin Harrin työpaikan tuotantoa eli ENSO-laattaa. Harri katselee oman työnsä tuloksia hymyillen ja tuumii, että laatta on juuri niin kaunista, kestävää ja kätevää kuin ENSO-laatan mainoksissakin luvataan.
Kotkan suurin vessanpönttö – uskallatko laskea?
Kerrostaloihin muutettuaan asukkaat saivat sellaiset nykyajan mukavuudet kuten juoksevan veden, kylpyhuoneen ja vessan. Aikaisemmin peseydyttiin pesupöydän ääressä tai saunassa pihan perällä. Pesuvesi oli kannettava itse, ja juokseva vesi saatiin, mikäli vedenkantaja pisti juoksuksi. Käymälät sijaitsivat piharakennuksissa ja siksi makuuhuoneissa käytettiin yöastioita. Vesien ja yöastioiden kantaminen kuului varakkaammissa perheissä palvelijoiden työhön, mutta kerrostalokodissa asuva moderni perhe ei enää tarvinnut palvelijaa. Kakkakin meni nupista nostamalla viemäriin.
WC-pönttöön ei kuulu mitään ylimääräistä! Vain ihmisen luonnolliset jätökset, wc-paperi ja tavalliset pesuvedet voi johtaa viemäriin. Ylimääräinen aines voi aiheuttaa putkitukoksia ja hajuhaittoja. Mikä-mikä-kaupungissa on siitä kummallinen pönttö, että sinne solahtavatkin lapset. Mitään muuta ylimääräistä - kuten aikuisia - ei sinnekään saa laittaa.
Minne kakka menee pöntöstä?
Emme tule toimeen ilman vettä! Sitä tarvitaan juomiseen, ruuanlaittoon, peseytymiseen ja pyykinpesuun. Jokainen meistä käyttää noin 120 litraa vettä vuorokaudessa. Säästetään siis vettä!
Etelä-Kymenlaaksossa käytettävä talousvesi on lähtöisin Kouvolan Utissa sijaitsevasta tekopohjavesilaitoksesta. Siellä vedestä poistetaan haitallisia aineita kuten bakteereja ja fluoria. Sen jälkeen vesi desinfioidaan. Käsitelty vesi johdetaan vesijohtoverkostoon sekä vesitorneihin, joiden avulla tasataan kulutuksen vaihtelua.
Tiesitkö, että sinunkin kakkasi päätyy putkia pitkin Mussaloon? Siellä jätevedenpuhdistamolla puhdistetaan kotkalaisten jätevedet. Välppäyksessä jätevedestä poistetaan vessapaperin lisäksi kaikenlaista pönttöön kuulumatonta. Jäljelle jäävästä kakkalietteestä tehdään uusiutuvaa energiaa ja biokaasua. Välpejäte matkaa energialaitokselle poltettavaksi ja näin sinunkin kotisi lämpiää. Puhdistettu jätevesi sen sijaan matkaa purkuputkea pitkin Itämereen.
Nostalginen pappala
Kun piironkia kannettiin kerrostaloon, Unto Mulli toivoi, että tämä olisi hänen viimeinen muuttomatkansa. Ensimmäinen muutto oli juuri edesmenneen Pirkko-vaimon, silloisen tuoreen morsiamen kanssa kotisaarelta Suomenlahdelta evakkona Kotkaan.
Ensimmäinen yhteinen koti Kotkassa oli pieni hellahuone ja siitä sitten muutettiin omin käsin rakennettuun rintamamiestaloon Koivulaan. Vuosikymmenet vierivät ja nyt pappala on kerrostalossa. Onneksi lapset perheineen vierailevat usein ja heidän kanssaan voi vielä muistella menneitä hyviä aikoja Pirkko-mummin neulomat villasukat jaloissa.
Onhan tämä elämä kerrostalossa aika harmaata, mutta naapurit ovat mukavia ja talon lenkkisaunan lauteilta löytyy aina juttukavereita, kuten tuo alakerran Harri.
Kerrostaloelämä on luksusta
Kyllä kerrostalossa eläminen on Kiiskin perheen mielestä luksusta! Karhulassa pankkivirkailijana työskentelevä Salme ja lukion rehtorina oleva Eero ovat iloisia siitä, että saivat kerrostaloon muuttaessa oman makuuhuoneen, johon hankittiin upouudet Askon huonekalut. Myös kymmenvuotiaat kaksoset Anu ja Mika saivat omat pienet huoneet, joten mikäpä kerrostalossa on ollessa!
Rahaa ei mennyt rakentamiseen, vaan Salme voi käyttää markat sisustamiseen ja Eero tietysti hoivaa vasta hankittua autoa. Se on Volvo 144, luotettava perheauto ja talvellakin sillä ajaa turvallisesti, vaikka Imatralle tai Lappiin asti lomamatkalle.
Kaverin luona yökylässä
Oven takaa kuuluu pienten tyttöjen kikatus, vaikka kello on ties kuinka paljon! Miettisten Marja on saanut yökylään naapurin Anun. Tytöt selailevat taskulamppujen valossa Aku Ankka -sarjakuvia ja nukeillakin pitää vielä vähän leikkiä. Pian nuket nukahtavat pikkuäitien kainaloon eikä mene aikaakaan, kun tytötkin ovat unessa.
Tuula-äiti käy vielä kerran varmistamassa lastenhuoneen ovelta, että lapset nukkuvat ja vetää peitot paremmin tyttöjen päälle. Onpa mukavaa, kun kerrostalosta löytyi lapsille heti kavereita, niinpä eivät harmita Savoon jääneet kaverit.
Makkaratehtaalta ja Kotkan satamasta löytyi perheen vanhemmille hyvät työpaikat, joiden takia meren äärelle savolaisten Amerikkaan muutettiin. Nyt kun vaan tehdään kovasti töitä, niin vielä muutetaan omaan taloon täältä betonilähiöstä, Tuula haaveilee.
