Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa olevat laivat Tarmo, Kemi ja Telkkä ovat avoinna kesäaikaan. Jäänmurtaja Tarmolle, majakkalaiva Kemille ja vartiolaiva Telkälle on yhteislippu, jonka voi ostaa Merikeskus Vellamon lipunmyynnistä. Aukioloajat ja pääsymaksut löytyvät täältä.

Museoaluksiin voi tutustua itsenäisesti ohjatun kiertosuunnan mukaan, ja Kemillä voi lisäksi kuunnella suomenkielisiä äänitarinoita aluksen arjesta. Tarmolle ja Kemille järjestään yleisöopastuksia, ja kaikilla aluksilla on oppaita paikalla.

Huomaattehan, etteivät museolaivat ole esteettömiä, vaan niillä on portaita ja paikoin ahdasta.

***

Englannissa (Newcastle upon Tyne) vuonna 1907 rakennettu Tarmo oli valmistuessaan Suomen suuriruhtinaskunnan kolmas jäänmurtaja. Ulkomaankaupan kasvaessa 1900-luvun alussa aiemmat murtajat Murtaja (1889) ja Sampo (1898), eivät enää riittäneet ylläpitämään väyliä talviliikenteelle. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Lisäksi jäänmurtajat avustivat merihätään joutuneita aluksia.

Tarmo edustaa teräväkeulaista, amerikkalaista jäänmurtajatyyppiä. Se oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa ja pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Keulapotkuri helpotti jäissä kulkemista, ja vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Tarmon kulkunopeus avovedessä oli 13 solmua.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämerenlaivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.

Talvisodassa jäänmurtajat alistettiin puolustusvoimille ja aseistettiin. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Onnettomuudessa aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa. Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn Nordwind-harhautusoperaatioon.

Viimeiset vuotensa Apu-nimisenä toiminut Tarmo oli käytössä vuoteen 1970 asti, minkä jälkeen se kunnostettiin museoalukseksi Kotkan Telakalla 1990-1992. Merenkulkuhallitus luovutti entisöidyn aluksen Museovirastolle, ja vuonna 1992 Tarmo sijoitettiin Kotkaan. Heinäkuusta 2008 lähtien Tarmo on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.

***

Tarmoon voi tutustua myös 360-virtuaalikierroksella, joka kertoo aluksen tiloista, historiasta ja miehistön arjesta. Suomen merimuseo on toteuttanut tutkija Kerttuli Hopan käsikirjoittaman virtuaalikierroksen yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Virtuaalikierrokselle pääset tästä.

***

Jäänmurtaja Tarmo
Rakentaja W. G. Armstrong, Whitworth & Co
Rakennusvuosi 1907
Aktiivikäytössä vuoteen 1970
Pituus 67,1 m
Leveys 14,3 m
Uppouma 2 300 tn
Kahden höyrykoneen yhteisteho 3850 ihv

Keulakone
sylinterinmitat 533 x 838 x 1346
iskunpituus mm 914
kierrosluvut ja tehot 99 rpm/ 1300 ihv ; max. 107 rpm/ 1450 ihv
piiskan vaikutus 8 rpm/ 150 ihv/ 9;12%

Peräkone
sylinterinmitat mm 610 x 965 x 1549
iskunpituus mm 990
kierrosluvut ja tehot 89 rpm/ 2000 ihv/ max. 98 rpm/ 2400 ihv
piiskan vaikutus 9 rpm/ 400 ihv/ 10;20%

Kattilat
tulipinta ja paine m2/bar 5 x 195 = 975; 12,65
norm. teho ja lämmityskerroin 3300 ihv ; 3,38
max. teho ja lämmityskerroin 3850 ihv ; 3,95

Tutustu: Vierailu museoaluksilla.

Suomen merimuseon logo

Kutsu ystäväsi mukaan :)